MEIKÄLLÄ ON ELÄMÄ!

Oon tässä viettäny, no, en nyt tiiä miksi tätä kutsuis. Uutta elämää? Sen voin kertoa että aika makealta maistuu.

Ensinäki, viimeinen lintu pääsi vihdoin lentään kotipestästä. Tuntuu hyvältä että on oma luukku ilman .com:ia. No on mulla kyllä seki, itseasiassa kaks. Mut niitten hankkiminen ei ollu mitään verrattuna tähän. Kävin tänään Tescossa aikani kuluksi vähän kattelemassa että minkälainen kauppa se on. No siis hypermarketti joo mutta halusin vähän verrata hintoja siihen kauppan mikä on keskustassa. Ja se mikä muuten on kummaa on se että esim H&M:n vaatteet on kalliimpiatäällä! Esim. jos Suomessa joku maksais 9,90€ niin täällä se on sen 12€. Mut ruoka on halvempaa. Pitää tässä joskus käydä ostaan mango, ananas sun muita hedelmiä tuolta Tescosta (auki 24/7) ku on niin halpaa, kokonainen ananas on 1€ uu jea! No niin tein taas sussut ja ajatus lähti menemään siihen suuntaan mihin ei pitäny, eli Tescossa hiplailin kaikkea kivaa esim pyykkikoria ku nyt likapyykki kerääntyy muovipussiin. Sit kaikkea tuommosta kotikamaa AH ihanaa. No emminä kumminkaan muuta ostanu ku kynttilän ja suitsukkeita, ei raski, ei viitti.
Koordinaattori kerto ostaneensa meille tänne asuntoon viherkasvin, kuinka huomaavaista :)

Nii joo, tuo tämän vapaaehtoistalon johtaja sano tänään että tänne muuttaa nyt kuun alussa 4 muuta vapaaehtosta joten se aikoo rakentaa meille asukkaille ikioman keittiön! Nyt alakerran keittiö jaetaan tuon toimiston ja kaikkien niitten heppujen kanssa, jääkaappi on esim ihan täyteen ahettu eikä kuivaruoalle oo minkään näköstä paikkaa what so ever. Mulla on ne vaatekaapissa :-D

Oon ihan onnessani tehny kaikkea turistijuttuja, esim. kierrelly juutalaiskortteli Kazimierzia ja vanhaakaupunkia ottaen valokuvia ku mikäki korealainen. Harmittavasti missasin vaan semmosen kävelyretken ku satuin nyt vaan vaihteeks nukkuun pikkusen liian pitkään. Kaupunki on täynnä ihania yksityiskohtia, jotka huomaa vain kun ajankanssa tutkailee ympäristöään. Rapaukset lohkeilevat seiniltä, vanhat tiilet kuultaa maalin alta, Marian patsas, hyasintteja ikkunalaudalla, pullistuneet katukyltit, raitiovaunujen kolina. Ihmiset on niin huolellisesti pukeutuneita. Aurinko paistoi, olin ulkona t-paita päällä klo 18 asti, kävin lenkillä Vistula joenvartta pitkin ja söin kasvisravintolassa pierogeja (I <3 PIEROGI) sekä papusalaattia ja illalla menin leffaan katsomaan 12 lyhytelokuvaa.

Sori, kävin hoiteleen kaks strutsin munan kokosta hämähäkkiä pois päiviltä.

Torstaina tutustun paikalliseen Jakubiin, joka vie mut kiipeilemään. Samana iltana on myös Bonobon konsertti liittyen Off Camera -festivaaliin, joka on vaihtoehtomusiikkiin ja -elokuviin erikoistuva festivaali. Perjantaina on kokous kaikkien STRIM-organisaation vapaaehtosten kanssa ja sinne tulee myös kaikkien EVS-ystävät. Tuntuu että tästä se vasta käynnistyy tää elämä täällä Krakovassa enkä oikeen jaksais oottaa edes!

Nyt meen tekeen itapalaa ja sitte katon Ashes to ashesin uuden jakson Subin nettiteeveestä (mainos) ja alan koisia!

C U SOON,
susanna

PS. Haluan pyörän!

PPS. Saatoin ehkä liioitella hämähäkkien kokoa... Mut aika vähän vaan!

Valmennusta & verkostoitumista Varsovassa

Lauantai ja kello melkeen kaks, ulkona paistaa aurinko, mutta meitsi vaan löhöää sängyssä ja dataa. Kerranki saa vaan kölliä kaikessa rauhassa ku Vaidaki on Gorlizassa viikonlopun. Ja kaiken lisäks oon ihan poikki ku meni vähän myöhään eilenillalla kaupungilla. Tarkotuksena oli puhtaasti vaan mennä katteleen iltaelämää ja ottaan valokuvia, joita voisin sitte lähetellä ku kaikki niin kovasti niitä pyytelee. MUTTA satuin soittaan koordinaattorilleni ja uteleen että mitkä ovat illan suunnitelmat ja siinähän sitte nähtiin ja sen kaveriki (joka on tehny EVSn Suomessa!) tuli mukaan ja mentiin koko yöks tanssiin homobaariin ja sinne jopa kysyttiin paperit mikä on hyvinhyvinhyvinhyvin ainutlaatusta Puolassa! Tällä on parempi jos aikoo olla puolenyön jälkeen vielä kaupungilla ni on sitte kans kunnolla, yöbussit kulkee harvassa ja kävelyä päälle, mutta jos oottaa viiteen ni pääsee melkeen kotiovelle asti! Bileet.

No kuitenki, tarkotuksenahan oli puhua tuosta tulovalmennuksesta.

Elikkäs joo. Tasan viikko sitten melkeenpä minuutilleen saavuin hostelli Agrykolaan Varsovaan. Meitä oli 23 juuri Puolaan saapunutta ja joukoon mahtu vaikka minkä näköstä ihmistä Armeniasta Ruotsiin ja Ranskasta Ukrainaan. Ite valmennusvalmennus oli aika turhaa sillä Suomessa ennen lähtöä info oli niin kattava, mutta tärkeintähän tuossa oli verkostoituminen. Nyt olis niiiiin monta kiinnostavaa paikkaa Puolassa, missä olis kiva käydä kuhan vaan rahat ja aika riittäis. Ja vuoden päästä ympäri Eurooppaa! Erityisesti ranskalaisista tuli mulle tosi läheisiä - enkä nyt puhu perunoista anteeks vaan.
Valmentajat käytti todella monipuolisesti erilaisia tapoja työskennellä: käytiin ryhmissä tutkimassa Varsovaa, näyteltiin, työskenneltiin yksin/pareittain/ryhmissä/yhdessä, kulttuurien vaihtoa, leikittiin... Käytiin myös Puolan parlamenttiin tutustumassa ja maanantaina meille järjestettiin "ylläri-illallinen" ravintolaan ja saatiinki hullnua kaikkea hyvää ruokaa ja puolalainen kansantanssiryhmä kävi esiintymässä, päästiin myös testaamaan vähän omia tanssitaitojamme ja kuinka ruoskaa kuuluu heiluttaa, herra Makedonia voitti kisan siltä saralta. Balkanilaiset...

Meillä oli paljon vapaa-aikaa, joten päästiin tutustumaan Varsovaan itsenäisesti. Käytiin porukalla jäätelöllä ravintolassa ja vanhassakaupungissa, kuuluisassa kirjakauppakahvilassa, oluella, museossa ja pyörittiin vaan yleisesti superlaajassa metroverkostossa (yks linja OMG!) ja käveltiin ympäriinsä. Mun Varsova-viha muuttu Varsova-tykkäykseksi, sillä tällä kertaa kaupunki oli ystävällisempi eikä niin kova. Ruma se on silti. :--D

Ihmiset oli ihania ja avoimia, viis päivää vaan ei mitenkään riitä tutustumaan 22 ihmiseen kunnolla, joten joittenki osalta se jäi vaan pintariipaisuksi. Mutta saatiinpa siellä aikaan jo EVS-romanssikin italialaisen ja itävaltalaisen välille. AWWWWWW. Kaikki on silti tervetulleita käymään mun luona Krakovassa, kaikki sieltä Suomestaki!

Nyt ulos! Siellä on +15'C ja aurinko porottaa, ei tartte takkia pistää päälle! Vois ostaa uudet kengät.

Susanna

PS. LISÄÄ KUVIA:
http://picasaweb.google.com/pellergino/OnArrivalTraining?authkey=4fYZXzcsSsM

Krakova on meitsin suosikki tulkaa tänne

Dzien dobry!
Nazywam sie Susanna.
Jestem z Finlandii.
Mam dwadziescia lat.
Lubie lody.
Nie mówie po Polsku.
Czy mówisz po Finski?
Milo mi!

Eli minä lyhyesti.

Huomenna pitää esitellä itteni töissä lapsille, tuossa meitsin puhe APUA. E niillä kyllä ole siellä mitään yläikärajaa, vanhimmat on kuulemma parikymppisiä.

Eli mun töistä vähäsen. Täydellinen työnkuva ja mitä tulele todellisuudessa olemaan on vielä hieman hämäränpeitossa. Pomon tapasin tänään ja vaikuttaa tosi mukavalta mieheltä, puhuu puolaa vaan niin pirun nopeaa että tuunkohan koskaan ymmärtään sanaakaan sen jutuista :-D
Työpaikka on siis semmonen iltapäiväkerhon tapanen ALF Club Krakovan kaukaisimmassa lähiössä, toisella puolella ei oo ku törkeen suuri pelto ja metikköä. Sitä metsää ne kuitenki käyttää tosi paljon hyväksi, mikä on hieno juttu. Työaika meillä vapaaehtosilla on 11:30-17:00, joka sisältää tunnin tietokoneluokassa oloa, tunnin kädentaitohuoneessa oloa ja loput on sitte sellaista yleistä hengailua siellä missä tekee mieli sekä ruoanlaittoa kello kolmeksi. Tilat on tosi pienet ja ahtaat, joka neliömetri on kyllä tehokkaasti käytössä ja kaikki mitä paikassa on on tullu lahjotuksina mistä nyt onkaan. Suolatikkuja siellä pursus joka kaappi ja pöydänalunen :------D Repeilin siellä vaan niille ku aina ku kääns pään oli tikkuja pinossa. Krakovan kunta maksaa ainoastaa paikan sähkön ja lämmityksen sekä kahen vakituisen (ja ainoan) työntekijän palkat, kaikki muu pitää hoitaa ruinaamalla eri paikoista. Siitä johtuen lasten ja työntekijöiden pitää hoitaa ite kokkailut ja siivoilut.
Lapsia ja nuoria, vai olisko helpompi sanoa "asiakkaita", paikassa käy päivittäin noin 20, mutta listoilla niillä on jopa 120! Paikan syrjäsen sijainnin takia tuo on aikalailla ainoaa aktiviteettia eikä peheillä ole aikaa tai rahaa käyttää jälkikasvua keskustassa. Kuulemma myös lasten vanhempien keskuudessa alkoholismi on ihan järkyttävän korkeissa luvuissa. Siitäpä johtuen lapset on kasvatettu aika "vapaasti", jos ollenkaan, joten rasavillejä pitäis löytyä. Kuulemma niillä on tapana tulla vapaaehtosen luokse, lausahtaa joku puolan perkele ja juosta pakoon muitten lasten revetessä ympärillä nauraan. No siinäpä opin parhaat ja tärkeimmät puolan sanat. KIITOS JO ETUKÄTEEN.
Viikon päästä torstaina pitää esitellä itteni sitte vielä lasten vanhemmille, jotka saapuu paikalle sillä silloin meillä on ruoka-avun jakoilta. Alueen köyhimmille perheille lapset kokoaa pussiin suolatikkuja (:------D) sun muuta lahjoitettua ruokaa. Joskus viikonloppuisin järjestetään mehukestit yhdessä muiden Krakovan alueen iltapäiväkerhojen kans yhteisesti.

Olipas siinä taas. Jos totta puhutaan, niin en malta oottaa että pääsee alottaan työt. Paikka vaikuttaa hyvin lupaavalta eikä siellä ollu ees kylmä!

--------

Sitten muuta höpötystä.

Asunto ei järjestynykään siten miten aluks oli suunniteltu sillä sinne tuli remontti. OSOTE ON KUITENKI SE MINKÄ TEILLE OON JO ANTANU! Tää paikka mihin meät nyt majotettiin ei oo ihan keskustassa mutta ei kyllä kaukanakaan siitä. 10min menee bussilla, joita menee tuosta 200m päästä joku neljä kertaa tunnissa. Töihin sama juttu eikä tartte ees bussi vaihtaa! ALF club on itseasiassa samalla kadulla ku asuntoki! Tää on semmonen Krakovan vapaaehtoisten oma talo, tällä hetkellä täällä asuu mun kämppis-kollega Vaida Liettuasta ja japanilainen... no en muista nimeä. Talon alakerrassa toimii joku lähetystyön tapaisen organisaation toimisto, siks täällä on vissii pari ristiäki ja Mariaa seinillä. MUT MEIKÄ RAKASTAA TÄTÄ KEITTIÖ/HENGAILUTILAA! Täällä on tämmönen Afrikkalaisvaikutteinen sisustus ja kaikki keittiönkaapit ja kaikki on puun väristä. Ulkona on muuten pari ambomaan majaaki :-------D Ei pitäis Afrikan vierailla tulla koti-ikävä ihan heti, voi mennä lehmänlantamökkiin nukkuun ihan millon vaan.
Huoneen tosiaan jaan Vaidan kans, mikä ei haittaa yhtään ku se on niin tilava ja Vaida todella mukava. Tulee vähän meikän Ninnu mieleen. Ja sillä on kaiken lisäks krakovalainen poikaystävä ja se on sen tykönä varmaan viikonloput.
Sisustin huonetta vähän tänään (ja siivosin!) ku löysin kivan päiväpeitteen ja pistin kuvia seinälle.

Huomenna pitää kysyä vielä:
- patteria
- langattoman salasanaa
- kuivaustelinettä
- ja mitä tapahtuu jos hukkaan avaimen JOTA EI TUU KUMMINKAAN KÄYMÄÄN EI IKINÄ SE OLIS JO LIIAN NOLOA!

Kuullaan taas, ens kerralla kirjotan kuinka ihana Krakova on ja kuin mielenkiintosta on asioida kaupassa sanakirjan kanssa ja puhua puolaa!

Susanna

Dzien dobry, przyjacieli (itse- ja todennäköisesti väärinopittua monikon taivuttelua) !

Tämä tulee nyt viiveellä sillä OLEN JO KRAKOVASSA (!!!) nettiyhteyden puutteiden vuoksi. Huomenna sit varmaan voin päivitellä kuulumisia täältä.

- - - - -

No niin ja nyt alkaa jännittää taas jo hieman enemmän, KÄÄK. Junan lähtöön on tasan se kaksi tuntia, elovenat ja chiquitat repussa ja läppäri latautumassa. Rinkan uudelleenpakkauksen jälkeen lopulliseksi painoksi tuli 19kg, lisäksi läppärilaukku ja repussa jotain pientä lukemista (Täällä pohjan tähden alla, pientä ja kevyttä siis) sekä sanakirja. Suosikkityttö tuli meille koulun jälkeen viimeistä kertaa ja mentiinki porukalla vielä herkuttelemaan pitsalla ja hampurilaisilla.

Läksiäiset/synttärit oli mahtavat. Parin ihmisen puuttuminen jäi vähän kaivelemaan (oli meitä silti 16!), mutta olin kyllä mielissäni ihan koko illan. Sepon iltasadut, Vegan kans tehty kepponen Jesselle, seuraavan päivän hengailut. Lähteminen on ihanaa, mutta hyvästejä sanoessa on kyyneliä hankala niellä, ku ne tuuppaa väkisinki tulemaan silmiin, tänne Suomeen jää kuitenki niin monta maailman ihaninta ihmistä: Hömppä-Hanna, Ninnu, Samulit, NikkeT, Venla, Väne, Tajunnanräjäyttäjä-Seppo. No ehkä äitiki saattaa joskus mielessä kävästä. Mut ehkä vaan ehkä.

Ja eihän mun kauaa ikävöidä tartte ku kaikkihan tulee mua sinne kattoon! Siinä vaiheessa oon jo Krakovan asiantuntija ja tiedän kaikki parhaat undergroundmestat ja makeimmat kuppilat. Enkä nolostuta itseäni eksymällä omassa kotikaupungissani. Eli parasta tulla vasta ens kesänä :--------D

Tauko.

Pikajuna nro 866, vaunu 57, ylävuode 30, nainen.

”Kämppäkaverit” on jossain omilla teillään, missä lie ravintolavaunussa mitä lie kaljaa juomassa. Niitten kamppeista ja kirjallisuudesta päätellen ovat olleet luonnossa Lapissa. Konnarin avatessa ovea pölähti ilmaan semmonen ihana savun ja makuupussin tuoksu täältä hytistä, MEIKÄKI HALUU! Mut eka pitää vissiin hoitaa tuo Krakova pois alta :--)

Kello ei oo ees yheksää ja järkyttävä väsy päällä. Viimeyönä nukuin sen 13h tauotta ja koko päivän tuntunu että pitäis nukkua se seuraavat 13 että sais univelat pois alta. Käskin iskän soittaa aamulla kuudelta meitsille herätyskellon lisukkeeksi. Huomisesta taitaa tulla aika seikkailutäyteinen päivä ku pääsee tuon turkasen painavan laukun kans riehumaan ympäriinsä. SCORE.

PS. Juuri mentiin Tuiran talojen ohitse ja tuli Ninnu-ikävä.

Tauko.

Otetaan minä - supernukkuja, kaikkien aikojen mukavin sänky, junan unettavan tasainen jyrinä ja tuudittava heilunta, univelat ja seuraavan aamun lento Puolaan. Eihän siitä nukkumisesta tule mitään...

Do widzenia!

Susanna

ps. Krakovan järjestön nettisivut jos kiinnostaa on http://strim.org.pl/

Yölliset fiilikset kuumehoureissa

Olo on mitä mahtavin, korkea matkakuume (ainakin se +39.2'C) ei syö naista, vaan ennemminkin päinvastoin. Tänään sain vihdoin hankittua liput ja alustavan ja todennäköisesti pitävän suunnitelman mukaan otan maanantaina 15. syyskuuta yöjunan illalla Kemistä Helsinkiin MAKUUPAIKALLA (jes pääsee taas nukkumaan maailman parhaat yöunet) ja sitten aamusta olis Blue1sen lento klo 8:30 Varsovaan. Jos sieltä sitte hyppäis johonki intersityyn ja hurauttais kolmessa tunnissa raiteita pitkin Krakóvaan. Sitte siinä onki loppupäivä aikaa hommata kuukausikorttia julkisiin ja puhelinliittymää ja pedata sänkyä ja tutustua koordinaattoriin ja mentoriin ja jospa liettualainen vai oliko se latvialainen Vaida olis jo paikanpäällä. Ilmeisesti myös kolmas kämppiksemme Georgiasta, Irakli, pääsee tulemaan kaikesta huolimatta. Pitääki muistaa käydä ottamassa parit passikuvat bussikorttia varten. Pariin paikalliseen oon jo saanu yhteyden hospitalityclubin kautta: Agnieszka olis jo innoissaan näyttämässä mulle kaupunkia ja viemässä parhaisiin baareihin ja keikoille, Jakub taas lähtee viemään mua ilmeisesti kiipeilemään! Ja joku puolalainen vaihto-opiskelijanainen oli käyny myymässä askartelutuotoksiaan meän etuovella ja äitihän oli alkanu meikästä puhumaan sille niin siinä on jo taas yks kontakti lisää! Sain siltä mm. tietoa että mistä saa parhaan kirjan puolan opetteluun (4€!). Oon kyllä yrittäny huikeasti jo treenata netin kautta, sanakirjan kans tärkeimpiä sanoja opettelemalla, kirjottamalla, piirtämällä ja CD-ROM-pelillä. Vitsi CD-ROM mikä seki on? Joskus pelannu Sims puistoa tai jottai :----D

Nyt iski karmaiseva väsymys ja ilta meni taas pitkäksi, vähän just sitä mitä en suunnitellu.

"Mitähän sitä pakkais matkaan?"

Nuku, Sussu, NUKU!

"Mitähän musiikkia pitäis vielä hankkia?"

NUKU!

"Tai leffoja..."

N-U-K-U J-O!

"Millanen meikän sänky tulee olemaan siellä? Onkohan ikkunassa pimentävät verhot? Entä onkohan tyynyt ihan lätyt?"

ZZZZzzz...

"Pitää muistaa syyä lohta ja ruisleipää ja karjalanpiirakoita ja pinaattilättyjä ja piimää ennen ku lähtee."

Luovutan, nukkuminen on nykyään turhan hankalaa.

Dobranoc vaan teille kaikille, meikäki kokeilee jos ei ala taas kuvitteleen tulevaa.