Juutalaisten Puola

Ookoo.

Tänään lähettiin käymään sitte noin 100km päässä vähän masentelemassa, mentiin nimittäin Auschwitziin visiitille.

Puoli kymmeneltä aamulla treffattiin bussiasemalla seitsemän ihmisen voimin ja just sopivasti bussi lähti kymmenen minuutin odottelun jälkeen. Bussi oli semmonen ihan mini, täynnä sakkia jo valmiiksi ja matkalta poimittiin vielä lisää matkustajia, tais lakipykälät olla vähän toisarvosia, mut hei, maassa maan tavalla eikö niin! No meitsi istu etupenkillä Lukaksen kans (joka on ehottomasti yks mun suosikki-ihmisiä täältä Puolasta!) ja koko matkan puhuttiin sen EVS-vuodesta Saksassa, sen poikaystävästä, siitä kuinka mun mielestä Puola on kaunis maa ja sen mielestä ei, Venäjän oudosta politiikasta ja siitä kuinka NATO on perseestä ja Puola sen kautta Amerikan pieni pelinappula maailmanpolitiikassa. Ja hupsistakeikkaa, oltiin perillä ennen ku kerkesin sanoa ees hokkuspokkus.

Oświęcim on kaupunki, jonka kylkeen Auschwitz rakennettiin, ja jossa oli ennen toista maailmansotaa ja holokaustia maailman suurin prosentuaalinen väkiluku juutalaisia - melkeen 60% ! Vuonna 2000 viimeinen Oświęcimin juutalainen kuopattiin ja muutenki ajanjaksosta hengissä selvis vajaa kourallinen sakkia. Nyt siellä on juutalainen keskus museoineen ja näyttelyineen sekä synagoga sekä kaks EVSläistä töissä!
Ne sitte kerto meille kaikkea, esitteli synagogan, saatiin kokeilla soittaa ainoaa soitinta mitä käytetään synagogassa (sarvesta tehty torvi, sain soimaan!), "lukea" mini-tooraa, kokeilla rukousviittaa ym. Nähtiin jopa oikea, pyhä toora, koskea siihen ei saa kukaan ja ainoa ihminen joka sen voi kaapista ottaa on rabbi. Jos jotakuta kiinnostaa ni yhen tooran kirjottamiseen menee vuosi. Sitte kierreltiin kaupunkia kattelemassa entistä juutalaiskorttelia ja muita juutalaiskohteita ja nähtiin mahtavan kaunis (huomaa ironinen sävy) keskustori sateenkaarineen (kysy neuvostoliittolaiselta arkkitehdiltä ja katso alas).



Auschwitzissähän kävin kesällä -07, mutta jotenki nyt olin ihan eri mielentiloissa, melkeen hysteerisenä enkä voinu mennä katsomaan edes kaikkia näyttelyitä. En ollu ainoa kylläkään, kaikki oli lähes itkun partaalla ja naamat tummina, näki ainaki uusia puolia uusissa ystävissä. Syyksi synkempään mielentilaan voin kertoa sään, vuodenajan ja sen että kesäisin paikka on täynnä turisteja ja sen että satuin olemaan siellä sellaisen ihmisen kanssa, joka olis lähetetty keskitysleirille seksuaalisen suuntaumuksensa takia. Varsinki ku luki lääketieteellisistä testeistä jota siellä tehtiin erityisesti naisilla pisti oikeen vihaksi, iso huone täynnä "leiriläisiltä" takavarikoituja proteeseja sai mut friikkaan ihan täysillä ja kertomus papista joka uhrautu toisen puolesta ja sai kärsiä nälkäkuoleman sai liikuttumaan. Hyisaakeli mikä paikka. Halusin vaan äkkiä kotia syömään Natalian tekemiä tortilloja ku näki kuvia niin mahottoman laihoista ihmisistä. Joskus en vaan tajua mikä saa ihmisen vihaamaan toista niin paljon että pystyy tekemään päätöksen kuka saa elää ja kuka ei ja miten, milloin ja kenen toimesta toisen tulee kuolla. Ja ku kysehän ei ole ainoastaan yhdestä tai kahdesta ihmisestä vaan yli 300'000 ihmistä sai surmansa muutaman vuoden aikana! Mahotonta millanen "tehas" sen on täytyny olla...



Paluumatkalla linja-auto oli ihan normi, mutta pakko sanoa että vähän turhan täynnä sakkia. Istuttiin yhellä penkillä minä, Marco ja joku ihme britti jonka luulin olevan austraalialainen (NO KUULOSTI JA NÄYTTI IHAN!) ja juteltiin parin muun britin kanssa Oktoberfestistä ja maitobaareista. Käytävillä seiso ainaki toistakymmentä ihmistä ku paikkoja ei vaan yksinkertasesti ollu kaikille. Linja-autoasemalta mentiin Lukaksen tykö teelle ja rakastuin sen kämppään ja teehen, jota join ainaki kuus kupillista! Juteltiin siinä sitte niitänäitä, kuunneltiin hyvää musiikkia ja syötiin eväitten jäämiä.
Mut Birkenau pitää käydä tsekkaamassa vielä joskus. Edestakainen bussimatka maksaa sellaset 4€ että ei turhan kallista touhua.
Lähiaikoina Lukas tarjoutu vetään meille pari historiallista kävelykierrosta legendoineen ja faktoineen, toisen vanhaankapunkiin ja toisen juutalaiskortteli-Kazimierziin. Heinäkuussa on kans juutalaisfestarit täällä Krakovassa, jossa on työpajoja mm. yiddishin opetteluun tai opetteleen soittaan klezmer-musiikkia ja vaikka mitä. Kuulemma yks maailman hienoimmista festareista.

Illalla tapasin maailman mahtavimman koordinaattorini Ulan, joka anto uudet rahat uudelle kuukaudelle ja matkalippujen korvaukset joten oon nyt sitte semmoset 1000PLN rikkaampi että huomenna vois ostaa uudet kengät ja viikonlopuks mennä Wroclawiin että repikääpä siitä!



Polvi on auki ja sitä kirvelee ihan vietävästi. Lisäksi mua väsyttää ja huomenna on maanantai ja uus työviikko mut ei kaissiinä, kohta on kumminki taas perjantai!

DO WIDZENIA!
-S