To co, kochanie, zantanzymy?

No terve taas, meikä aatteli päivittää.




Oon ihan sunnuntaifiilareissa jälleen kerran, mikä tekee sunnuntaista sunnuntain arvoisen.
Niedziela.
Lainasin vähän Veronian pyörää ja kävin pyöräileen Fort Kosciuszkilla, joka on keinotekoinen kukkula tässä aika lähellä kotia. Mahtavat näkymät kaupungin ylitse ja takapuoli kipeänä ku ylämäkeä piti polkea.



Päätin sitte suunnata alueen suurimpaan puistoon vähän katteleen mitä sieltä löytyy ku kuulin että se olis hyvä alue pyöräillä. Nooo... joku käänty sitte vähän väärään suuntaan ni eipä tullu nähtyä koko paikkaa. Plan B mukaan menin sitte puiston joka on tuossa ihan nurkan takana. Siellä on VALTAVA järvi. Tai no nii.. järvi ja järvi. Se oli ennen louhos, mutta pojat louhi vähän turhan syvälle ja nyt se on täynnä vettä! Porukka käy siellä aina uimassa vaikkei sais, se on noin 70m syvä, hyvä paikka harjotella sukellusta! No joo aurinko paisto kuumasti, päätin sit pitää tauon pyöräilystä ja opiskella vähän polskaa. Tunnin verran siinä auringossa kellistelin kirjan kans ja yritin opetella miten neuvotaan reittiä puolaks ja jotain sanoja ja söin eväitä: leipää avokadolla ja soijatahnalla MMMMM hyvää. Nii en oo kyllä soijalle allerginen, siinä maidossa täyty olla vaan jotain lisäaineita jotka ei sovi mulle ku mistään muusta soijatuotteesta ei tuu mitään reaktioita.
Mut olipa kiva pyöräillä pitkästä aikaa, pitää vissiin nyysiä Veronialta pyörää vähän useammin ;)
Rower.



Polsku alkaa sujua pikkuhiljaa, oon saanu mahtavia onnistumisenkokemuksia jo sen suhteen! Mm. juttelin vanhan randommummelin kans PUOLAKSI (aika rajoitetulla sanavarastolla mut so what!) ja kirjotin lyhyen mutta mahtavan kirjeen PUOLAKSI ja oon siitä todella ylpeä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Hyvä tulee.
Oon ollu yhellä puolan tunnilla ja se opettaja kysy että oonkohan väärässä ryhmässä :---D No ne muut on ERASMUS-vaihtareita ni ne ei käytä kieltä läheskään niin paljon ku minä. Katellaan miten nuo sujuu, pitääkö vaihtaa ryhmää vai mitä, mut en usko. Luulen että alkuun saattaa olla tylsää mut sit se tasottuu siitä.
Ja tunnistin laulusta sanoja ja kokonaisen lauseen!
Motivaatio on korkeammalla ku ikinä ennen ja meitsi rakastaa tätä kieltä. Haluan puhua. NYT.

Tänään on aikaa ni pitäs vissiin kaupassa kävässä, ikinä viikolla ei oo. Täydentäis vähän ruokavarastoa kaikilla herkuilla. Avokadolla ainaki. Ja banaaneja! Ja pierogi ruskie! I <3 PIEROGI.

Lisäks oon alkanu tunteen ihmisiä paremmin. Keskiviikkona hengasin kahestaan herra Italian kans ja huomasin siinä ihan uusia piirteitä! Ku yleensä aina liikutaan porukassa ni ei pääse tutustuun niin syvällisesti ku ehkä haluais.
Kuba vei mut tiistaina baariin, jossa tapasin sen kavereita ainaki tuhat ja sain kutsun perjantain pippaloihin opiskelija-asuntolaan. No tottakai menin ja huh, niillä on oma clubi asuntolan alakerrassa! No ensin tehtiin vähän tehtäviä ympäri taloa, semmonen rastirata. Me tienattiin eniten massia, joten voitettiin kisa ja palkinnoksi saatiin 1,5l kuohuviini. Sitte piti ettiä "pommeja" ja me löydettiin yks. Pommi tarkotti siis pientä taskukokosta vodkapulloa ;S joku ryhmä löys neljä! Sen jälkeen oli yleistä hengailua ympäriinsä, tapasin sikana sakkia, jouduin vastaileen samoihin kysymyksiin ("mitä teet täällä?" "mitä tykkäät puolasta?" "sano jotain puolaks!") jatkuvasti ja väittelin kuka on blondi ja kuka ei kreikkalaisen kans. Kengät jäi yläkertaan lukkojen taakse, mut sain ne sieltä myöhemmin - onneks, muuten Kuba olis saattanu menettää päänsä. Jäin sit Monikan tykö yöks ku yöbusseilu sieltä mun kämpille olis ollu aika nihkeää. Aamulla tehtiin pilaa Kubasta ja syötiin aamupalaa ja tulin kotia.
Illalla Lukasz soitti ja tapasin sen ja yhen saksalaisen tytön, joka oli Suomessa vuoden vapaaehtosena. Mahtava tyyppi ja nyt on taas yks yöpaikka lisää Saksassa :--D

Joo, vissiin Tescoon sit ostaan sitä mässyä.

Kuulemiin.

Moro.

Human quinea-pig

eli meikä.

Mun kautta opittiin eilenyöllä että ei kannata sairastua Puolassa, ja jos sairastuu ni turha mennä sairaalaan.

Tosiaan eilenillalla tehin ruokaa ja join siinä sitte soijamaitoa ja mietin että mmmm pitääpä ostaa lisää ja sitte istuin koneella ja join yhen lasillisen lisää. Eipä aikaakaan ni alko korvia ja silmiä kutiseen ja naamaa kuumottaa ja väsyttään IHAN HULLUNA. Päätin sit viedä kamat alakerran keittiöstä omaan huoneeseen, pestä hampaat ja mennä sänkyyn. Mut ihan minuutin sisällä olo huononi tosi pahasti, pulssi ei olis mitenkään voinu olla kovempi ku mitä se nyt oli, iho oli kirkaan punanen ja kutisi, menin sit takas keittiöön kertoon muille etteivät ihmettele jos oon ihan punanen ja huonovointisen näkönen. Samalla ku kerroin siitä ni silmistä alko mennä näkö, en esim nähny viimistä porrasta ja melkeen kaaduin ja lyyhisyin siihen sitte lattialle ku kaikki voimat oli totaalisesti poissa. Noussa en voinu ku olis tullu makaroonit tonnikalakastikkeineen hissillä kattohuoneistoon. Kämppikset päätti sit soittaa taksin ja viiä mut sairaalaan.

Ensinäki sairaala tuntu olevan ikuisuuksien päässä täältä, lervat meinas tulla moneen otteeseen mut sit ne päättiki jäädä mun mahaan. Siinä sit ihme paperihommia hulluna, kääntämistä suomi-englanti-saksa-puola, ja sitte kertovat että viisi tuntia jos oottelemme ni lääkäri ottaa vastaan. Ööö, ok, ens kerralla ehkä. Vettäki pyydettiin moneen otteeseen ku jano oli niin sietämätön ja ihan voimat pois ku tärisin vaan penkillä. Ei pulloa kuulunu tai näkyny.

Mentiin sit toiseen sairaalaan, sanoivat että lääkäri ottaa vastaan heti mut tässä ja tässä osotteessa, sinne sit mentiin mut TADAAA sepä oliki yksityisen vastaanotto. Nooo.. hinnat ei oo ihan suomen tasoa, nimittäin 40PLN eli noin 13€ vastaanoton hinta. Tässä vaiheessa olo oli jo parempi, ikinä ei oo vaan tainnu oma peti houkutella niin paljon ku nyt teki. Lääkäri oli mukava vanha mies, jolla kasvo mustia karvoja nenästä, enkä puhu nyt viiksistä. Kuunteli pulssin ja hengityksen ja kokeili päätä ku oli kaamee jysäri ja maha oli ihan pullottava kova möykky. Sano että kaikki hyvin nyt ja sille ei olis voinu mitään oikeen tehäkkään ku oli niin äkkinäinen reaktio ruumilita soijaa vastaan. Kirjotti reseptin Zyrtekkiin, ei siis mitään uutta mulle :---D Tajusin kyllä kotonaki ottaa allergialääkettä, en vaan muista monta otin ku sekavuustiloissa vaan kaadoin kädelle purkista ja vettä päälle. Samaten olen nyt kiellossa juoda kraanavettä.

Koordinaattorin kotona oli salmiakkia ja se lähetti ne mulle Veronian matkassa :--------)

Älkää siellä hätäilkö, me täällä pidetään yhtä ja kaikki huolehtii kaikista ja jokainen myös itestään. Täällä jokainen ihminen on luottamuksen arvonen, no siis ainaki tässä talossa ja EVS-yhteisössä mihin kuulun!

Kellään ei oo aikomusta joutua sairaalaan, se ei täällä kannata. Ihan perssiistä. Vielä huonommin asiat ku Suomessa :-D
Näin unta että mun piti avata pankkitili Lukaksen kans ennen ku ne päästi mut sairaalaan. En tottapuhuen ihmettelis.

Juutalaisten Puola

Ookoo.

Tänään lähettiin käymään sitte noin 100km päässä vähän masentelemassa, mentiin nimittäin Auschwitziin visiitille.

Puoli kymmeneltä aamulla treffattiin bussiasemalla seitsemän ihmisen voimin ja just sopivasti bussi lähti kymmenen minuutin odottelun jälkeen. Bussi oli semmonen ihan mini, täynnä sakkia jo valmiiksi ja matkalta poimittiin vielä lisää matkustajia, tais lakipykälät olla vähän toisarvosia, mut hei, maassa maan tavalla eikö niin! No meitsi istu etupenkillä Lukaksen kans (joka on ehottomasti yks mun suosikki-ihmisiä täältä Puolasta!) ja koko matkan puhuttiin sen EVS-vuodesta Saksassa, sen poikaystävästä, siitä kuinka mun mielestä Puola on kaunis maa ja sen mielestä ei, Venäjän oudosta politiikasta ja siitä kuinka NATO on perseestä ja Puola sen kautta Amerikan pieni pelinappula maailmanpolitiikassa. Ja hupsistakeikkaa, oltiin perillä ennen ku kerkesin sanoa ees hokkuspokkus.

Oświęcim on kaupunki, jonka kylkeen Auschwitz rakennettiin, ja jossa oli ennen toista maailmansotaa ja holokaustia maailman suurin prosentuaalinen väkiluku juutalaisia - melkeen 60% ! Vuonna 2000 viimeinen Oświęcimin juutalainen kuopattiin ja muutenki ajanjaksosta hengissä selvis vajaa kourallinen sakkia. Nyt siellä on juutalainen keskus museoineen ja näyttelyineen sekä synagoga sekä kaks EVSläistä töissä!
Ne sitte kerto meille kaikkea, esitteli synagogan, saatiin kokeilla soittaa ainoaa soitinta mitä käytetään synagogassa (sarvesta tehty torvi, sain soimaan!), "lukea" mini-tooraa, kokeilla rukousviittaa ym. Nähtiin jopa oikea, pyhä toora, koskea siihen ei saa kukaan ja ainoa ihminen joka sen voi kaapista ottaa on rabbi. Jos jotakuta kiinnostaa ni yhen tooran kirjottamiseen menee vuosi. Sitte kierreltiin kaupunkia kattelemassa entistä juutalaiskorttelia ja muita juutalaiskohteita ja nähtiin mahtavan kaunis (huomaa ironinen sävy) keskustori sateenkaarineen (kysy neuvostoliittolaiselta arkkitehdiltä ja katso alas).



Auschwitzissähän kävin kesällä -07, mutta jotenki nyt olin ihan eri mielentiloissa, melkeen hysteerisenä enkä voinu mennä katsomaan edes kaikkia näyttelyitä. En ollu ainoa kylläkään, kaikki oli lähes itkun partaalla ja naamat tummina, näki ainaki uusia puolia uusissa ystävissä. Syyksi synkempään mielentilaan voin kertoa sään, vuodenajan ja sen että kesäisin paikka on täynnä turisteja ja sen että satuin olemaan siellä sellaisen ihmisen kanssa, joka olis lähetetty keskitysleirille seksuaalisen suuntaumuksensa takia. Varsinki ku luki lääketieteellisistä testeistä jota siellä tehtiin erityisesti naisilla pisti oikeen vihaksi, iso huone täynnä "leiriläisiltä" takavarikoituja proteeseja sai mut friikkaan ihan täysillä ja kertomus papista joka uhrautu toisen puolesta ja sai kärsiä nälkäkuoleman sai liikuttumaan. Hyisaakeli mikä paikka. Halusin vaan äkkiä kotia syömään Natalian tekemiä tortilloja ku näki kuvia niin mahottoman laihoista ihmisistä. Joskus en vaan tajua mikä saa ihmisen vihaamaan toista niin paljon että pystyy tekemään päätöksen kuka saa elää ja kuka ei ja miten, milloin ja kenen toimesta toisen tulee kuolla. Ja ku kysehän ei ole ainoastaan yhdestä tai kahdesta ihmisestä vaan yli 300'000 ihmistä sai surmansa muutaman vuoden aikana! Mahotonta millanen "tehas" sen on täytyny olla...



Paluumatkalla linja-auto oli ihan normi, mutta pakko sanoa että vähän turhan täynnä sakkia. Istuttiin yhellä penkillä minä, Marco ja joku ihme britti jonka luulin olevan austraalialainen (NO KUULOSTI JA NÄYTTI IHAN!) ja juteltiin parin muun britin kanssa Oktoberfestistä ja maitobaareista. Käytävillä seiso ainaki toistakymmentä ihmistä ku paikkoja ei vaan yksinkertasesti ollu kaikille. Linja-autoasemalta mentiin Lukaksen tykö teelle ja rakastuin sen kämppään ja teehen, jota join ainaki kuus kupillista! Juteltiin siinä sitte niitänäitä, kuunneltiin hyvää musiikkia ja syötiin eväitten jäämiä.
Mut Birkenau pitää käydä tsekkaamassa vielä joskus. Edestakainen bussimatka maksaa sellaset 4€ että ei turhan kallista touhua.
Lähiaikoina Lukas tarjoutu vetään meille pari historiallista kävelykierrosta legendoineen ja faktoineen, toisen vanhaankapunkiin ja toisen juutalaiskortteli-Kazimierziin. Heinäkuussa on kans juutalaisfestarit täällä Krakovassa, jossa on työpajoja mm. yiddishin opetteluun tai opetteleen soittaan klezmer-musiikkia ja vaikka mitä. Kuulemma yks maailman hienoimmista festareista.

Illalla tapasin maailman mahtavimman koordinaattorini Ulan, joka anto uudet rahat uudelle kuukaudelle ja matkalippujen korvaukset joten oon nyt sitte semmoset 1000PLN rikkaampi että huomenna vois ostaa uudet kengät ja viikonlopuks mennä Wroclawiin että repikääpä siitä!



Polvi on auki ja sitä kirvelee ihan vietävästi. Lisäksi mua väsyttää ja huomenna on maanantai ja uus työviikko mut ei kaissiinä, kohta on kumminki taas perjantai!

DO WIDZENIA!
-S

mä oon niin pro

3 x VIIKOSSA SEURAAVAT 6kk ALKAEN MAANANTAINA PUOLAN OPPITUNNIT KRAKOVAN (vissii Uniwersytet Jagelloniga) YLIOPISTOSSA JEEJEE KOHTA OON SUJUVA MULLA ON JO KAKS KIRJAAKI VIELÄ KIELIOPPIKIRJA NIIN OON PROFESSIONAL.

MORO.

pitää vaihtaa sukat, ne haisee pahalle ku kengät kastu syyssateessa.

-S

_the Observers

Kuvitelkaas, ens tiistaina tulee neljä viikkoa siitä ku tulin tänne! Aika on menny ihan hujauksessa, varsinki kuluva viikko, ja huomenna on jo sunnuntai! Tuntuu siltä että ku herää ni kohta on jo pistämässä nukkumaan.
TARVIIN LISÄTUNTEJA AINAKI KAKS JOKAISELLE PÄIVÄLLE!

Täällä on niin paljon ihmisiä joitten kans olla, ja joitaki ei kerkeä nähä ku kerran viikossa.. Läheisimmiks mulle on tullu ihmiset jotka asuu samassa osotteessa ku minäki (kiitos muuten kirjeistä joita on tullu jo kaks!) eikä vaan pelkästään sen takia ku nään niitä luonnollisesti eniten vaan myös siks että niitten kans on helppo olla.
Lisäks on niin mahtavaa ku täällä on ihmisiä joka puolelta maailmaa ja yleisesti ottaen mitä etelämpää, sitä luonnollisempaa toisen ihmisen koskettaminen on. Nyt pitää tällasen 80km napapiiriltä -tytön haistattaa pitkät suomalaiselle perinteiselle mukavuusvälimatkalle ja antaa poskisuukot tsiljoona kertaa joka päivä ja tottua siihen että joku hengittää niskaan. Mullehan tuo passaa mainiosti, tykkään ihmisistä ja rakastan poskipusuja ja tykkään hiplailla toisten tukkaa (Peru-Kenjillä on maailman mahtavin paksu tukka!) ja on kiva ku ihmiset kävelee käsikynkässä ihan vaan siitä syystä ku se sattuu olemaan mukavaa.
Tänään päivällä kierreltiin kaupunkia ja puistoa ottaen kuvia Veronian EVS-blogiin (lukekaa, se kertoo meistä krakovalaisista: http://www.europejskiwolontariusz.blog.pl/) ja käytiin kirjakaupassa, kahvilassa espressolla, silitettiin koiraa ratikassa, meitsi sai hartiahierontaa puistossa, kateltiin ku linnut lensi aurassa etelään, heiteltiin palloja ja paistateltiin päivää, mentiin Tescoon raitiovaunulla numero 18 ja tehtiin yhdessä illallista.
Ystävistä puhuttaessa en voi olla mainitsematta Kubaa. Meillä klikkaa tosi hyvin yhteen ja asia mistä oon iloinnu nyt monta päivää on se että meistä on tullu oikeastikki ystävät vaikka ollaan tunnettu toisemme vasta... no hitto, viikon verran. Maanantaina meillä oli eka puolan oppitunti, ei kylläkään ratikassa, vaan maailman katolla, dach na swiatowy. Mentiin Vistulan rantaan, kiikuttiin korkean muurin päälle oppikirjojen ja kaljojen kans (paikan sääntö nr. 1, pakko juua kalja) ja hämärässä käytiin läpi aakkoset, ja taivuteltiin verbejä: ja lubie, ty libisz, on lubi, my lubimy, wy lubicie, oni lubia. Oltiin katolla joku reilu kaks tuntia, ja saldoks jäi kuitenki vaan neljä verbin taivutusta, tais mennä muuhun höpötykseen koko aika. Käytiin myös viikolla kiipeilemässä ja eilen vähän juhulimassa.
Eiliseks tosiaan ex-vapaaehtoinen Marco oli järjestäny meille uusille ja EVS-ystäville konsertin ja hengailuillan baariin. Katottiin videota viimevuodelta, oli valokuvanäyttely ja sit musisointia, pöydissä oli naposteltavaa. Sitten päädyttiin lopulta Piekny Pies -nimiseen baariin ja omg, törkeenä sakkia, lämpö- ja ilmankosteuslukemat oli jotain Brasilian syvimmän sademetsän luokkaa (ja meitsillä pitkähihanen jes jes) ja outoa saksalais-espanjalaisvaikutteista jytämusaa. Siinä sit sambailtiin menemään pitkälle yöhön asti ja lopulta farkut läpimärkänä hiestä käveltiin kotia. Nyt on kurkku kipeä mut en tuu kipeäks ku en aio enkä halua.

Huomenaamulla meen kirppumarkkinoille Anjan kans. Tartten myös uudet kengät ennen ku pohjat tipahtaa irti. Haluan pyörän.

Krakovalle on helppo menettää päänsä (oon jo) ja sydämen menettäminenkään ei oo kovin vaikeaa, tää kapunki pitää niin tiukassa otteessa eikä oo hellittäny kertaakaan kuukauden aikana. Mun koti on maailman kaunein paikka.

Täällä ei voi ikinä olla yksinäinen, Krakova on aina ystävällinen ja lohduttava, kaupunki jossa kukaan ei tartte parisuhteita.


Kuulette taatusti pian taas meitsistä!
MISS U ALL :-----)

xoxo
-S

Mikä nimi - mikä naama. Kuka soittaa?

Eli on lokakuu ja kaikki loputkin vapaaehtoiset on nyt Krakovassa. Nyt sitte kaikki käynnistyy oikeen tohinalla.

Perjantaina oli tapaaminen niin kutsuttujen EVS-ystävien kanssa. Jokaiselle vapaaehtoselle on hankittu yks paikallinen ystävä, jonka tehtävänä on sitte olla vähän mentori ja ystävä sekä samalla puolan kielen ja kulttuurin opettaja. Mun kaverina on mukavan olonen heppu nimeltä Kuba. 20-vuotias lentopallon pelaaja ja se opiskelee "European studies" kauppakorkeassa. Se tykkää kans ratsastamisesta (poika joka ratsastaa OMG!) ja kiipeilystä ni ehkä me mennään joskus ratsastaan! Sitte se antaa mulle puolalaisia elokuvia lainaan ja vaihdossa meikä antaa sille suomalaisia mitä mulla nyt sattuu oleen matkassa. Meillä tuli puhetta suosikkipaikoista Krakovassa ja mun suosikki on ehottomasti raitiovaunu nr. 22 niin päätettiin sitte treffata maanantaina puolan oppitunnin merkeissä siellä :----D
Nuista oppitunneista... Meillähän piti tän EVS-ystävän lisäks puolan opettajana olla yliopisto kerran viikossa, MUTTA... Nyt me ollaan tosi huono-onnisia (johtuu siitä että mie oon täällä) niin sillon ku saatiin rahotus EU:lta tähän projektiin luonnollisesti euroissa niin zlotyn kurssi sattu olemaan alhaisimmillaan mitä meän koordinaattorit on ikinä nähny. Viimevuonna 1€ oli 3,70zl ja tänä vuonna se on vaan 3,10zl. Pienissä summissahan tuo ei oo niin hirveästi mutta sitte ku lähtee ajattelemaan että meitä on täällä reilu 10 ja laskee kaikkien projekteihin varatut rahat niin kylläpä siinä ihan mukavasti zloteja haihtuu ilmaan. Nyt on STRIM:issä tarkat laskelmat että mihin rahat menee. Eli ainaki yliopistokurssi on peruttu. Ja ehkä myös keväälle suunniteltu viikonloppureissu maalle kaikkien vapaaehtosten ja EVS-ystävien kanssa. Voihan perse.

Perjantaina tutustuin niin moneen uuteen ihmiseen ja sain niin monta uutta puhelinnumeroa kännykkäänki enkä oo aivan varma että mikä nimi - mikä naama. Hups. :-D
Eilen illalla tehtiin illallista täällä meän vapaaehtosten talossa ja Daniel (GER), Marco (ITA) ja Kenji (alkujaan Perusta, muutti 6v sitte Espanjaan) tuli tänne syömään meän kans. Tänne tosiaan muutti pari päivää sitte lisää EVSläisiä Ranskasta, Espanjasta ja Saksasta, kuukauden päästä tulee vielä tyttö Ecuadorista.
Meikällä on kohta niin laajan kansainväliset verkostot että menee pää sekasin.

Mut se on moro, lähen lenkille kauniin Vistula-joen törmille!

-S