To co, kochanie, zantanzymy?

No terve taas, meikä aatteli päivittää.




Oon ihan sunnuntaifiilareissa jälleen kerran, mikä tekee sunnuntaista sunnuntain arvoisen.
Niedziela.
Lainasin vähän Veronian pyörää ja kävin pyöräileen Fort Kosciuszkilla, joka on keinotekoinen kukkula tässä aika lähellä kotia. Mahtavat näkymät kaupungin ylitse ja takapuoli kipeänä ku ylämäkeä piti polkea.



Päätin sitte suunnata alueen suurimpaan puistoon vähän katteleen mitä sieltä löytyy ku kuulin että se olis hyvä alue pyöräillä. Nooo... joku käänty sitte vähän väärään suuntaan ni eipä tullu nähtyä koko paikkaa. Plan B mukaan menin sitte puiston joka on tuossa ihan nurkan takana. Siellä on VALTAVA järvi. Tai no nii.. järvi ja järvi. Se oli ennen louhos, mutta pojat louhi vähän turhan syvälle ja nyt se on täynnä vettä! Porukka käy siellä aina uimassa vaikkei sais, se on noin 70m syvä, hyvä paikka harjotella sukellusta! No joo aurinko paisto kuumasti, päätin sit pitää tauon pyöräilystä ja opiskella vähän polskaa. Tunnin verran siinä auringossa kellistelin kirjan kans ja yritin opetella miten neuvotaan reittiä puolaks ja jotain sanoja ja söin eväitä: leipää avokadolla ja soijatahnalla MMMMM hyvää. Nii en oo kyllä soijalle allerginen, siinä maidossa täyty olla vaan jotain lisäaineita jotka ei sovi mulle ku mistään muusta soijatuotteesta ei tuu mitään reaktioita.
Mut olipa kiva pyöräillä pitkästä aikaa, pitää vissiin nyysiä Veronialta pyörää vähän useammin ;)
Rower.



Polsku alkaa sujua pikkuhiljaa, oon saanu mahtavia onnistumisenkokemuksia jo sen suhteen! Mm. juttelin vanhan randommummelin kans PUOLAKSI (aika rajoitetulla sanavarastolla mut so what!) ja kirjotin lyhyen mutta mahtavan kirjeen PUOLAKSI ja oon siitä todella ylpeä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Hyvä tulee.
Oon ollu yhellä puolan tunnilla ja se opettaja kysy että oonkohan väärässä ryhmässä :---D No ne muut on ERASMUS-vaihtareita ni ne ei käytä kieltä läheskään niin paljon ku minä. Katellaan miten nuo sujuu, pitääkö vaihtaa ryhmää vai mitä, mut en usko. Luulen että alkuun saattaa olla tylsää mut sit se tasottuu siitä.
Ja tunnistin laulusta sanoja ja kokonaisen lauseen!
Motivaatio on korkeammalla ku ikinä ennen ja meitsi rakastaa tätä kieltä. Haluan puhua. NYT.

Tänään on aikaa ni pitäs vissiin kaupassa kävässä, ikinä viikolla ei oo. Täydentäis vähän ruokavarastoa kaikilla herkuilla. Avokadolla ainaki. Ja banaaneja! Ja pierogi ruskie! I <3 PIEROGI.

Lisäks oon alkanu tunteen ihmisiä paremmin. Keskiviikkona hengasin kahestaan herra Italian kans ja huomasin siinä ihan uusia piirteitä! Ku yleensä aina liikutaan porukassa ni ei pääse tutustuun niin syvällisesti ku ehkä haluais.
Kuba vei mut tiistaina baariin, jossa tapasin sen kavereita ainaki tuhat ja sain kutsun perjantain pippaloihin opiskelija-asuntolaan. No tottakai menin ja huh, niillä on oma clubi asuntolan alakerrassa! No ensin tehtiin vähän tehtäviä ympäri taloa, semmonen rastirata. Me tienattiin eniten massia, joten voitettiin kisa ja palkinnoksi saatiin 1,5l kuohuviini. Sitte piti ettiä "pommeja" ja me löydettiin yks. Pommi tarkotti siis pientä taskukokosta vodkapulloa ;S joku ryhmä löys neljä! Sen jälkeen oli yleistä hengailua ympäriinsä, tapasin sikana sakkia, jouduin vastaileen samoihin kysymyksiin ("mitä teet täällä?" "mitä tykkäät puolasta?" "sano jotain puolaks!") jatkuvasti ja väittelin kuka on blondi ja kuka ei kreikkalaisen kans. Kengät jäi yläkertaan lukkojen taakse, mut sain ne sieltä myöhemmin - onneks, muuten Kuba olis saattanu menettää päänsä. Jäin sit Monikan tykö yöks ku yöbusseilu sieltä mun kämpille olis ollu aika nihkeää. Aamulla tehtiin pilaa Kubasta ja syötiin aamupalaa ja tulin kotia.
Illalla Lukasz soitti ja tapasin sen ja yhen saksalaisen tytön, joka oli Suomessa vuoden vapaaehtosena. Mahtava tyyppi ja nyt on taas yks yöpaikka lisää Saksassa :--D

Joo, vissiin Tescoon sit ostaan sitä mässyä.

Kuulemiin.

Moro.

Human quinea-pig

eli meikä.

Mun kautta opittiin eilenyöllä että ei kannata sairastua Puolassa, ja jos sairastuu ni turha mennä sairaalaan.

Tosiaan eilenillalla tehin ruokaa ja join siinä sitte soijamaitoa ja mietin että mmmm pitääpä ostaa lisää ja sitte istuin koneella ja join yhen lasillisen lisää. Eipä aikaakaan ni alko korvia ja silmiä kutiseen ja naamaa kuumottaa ja väsyttään IHAN HULLUNA. Päätin sit viedä kamat alakerran keittiöstä omaan huoneeseen, pestä hampaat ja mennä sänkyyn. Mut ihan minuutin sisällä olo huononi tosi pahasti, pulssi ei olis mitenkään voinu olla kovempi ku mitä se nyt oli, iho oli kirkaan punanen ja kutisi, menin sit takas keittiöön kertoon muille etteivät ihmettele jos oon ihan punanen ja huonovointisen näkönen. Samalla ku kerroin siitä ni silmistä alko mennä näkö, en esim nähny viimistä porrasta ja melkeen kaaduin ja lyyhisyin siihen sitte lattialle ku kaikki voimat oli totaalisesti poissa. Noussa en voinu ku olis tullu makaroonit tonnikalakastikkeineen hissillä kattohuoneistoon. Kämppikset päätti sit soittaa taksin ja viiä mut sairaalaan.

Ensinäki sairaala tuntu olevan ikuisuuksien päässä täältä, lervat meinas tulla moneen otteeseen mut sit ne päättiki jäädä mun mahaan. Siinä sit ihme paperihommia hulluna, kääntämistä suomi-englanti-saksa-puola, ja sitte kertovat että viisi tuntia jos oottelemme ni lääkäri ottaa vastaan. Ööö, ok, ens kerralla ehkä. Vettäki pyydettiin moneen otteeseen ku jano oli niin sietämätön ja ihan voimat pois ku tärisin vaan penkillä. Ei pulloa kuulunu tai näkyny.

Mentiin sit toiseen sairaalaan, sanoivat että lääkäri ottaa vastaan heti mut tässä ja tässä osotteessa, sinne sit mentiin mut TADAAA sepä oliki yksityisen vastaanotto. Nooo.. hinnat ei oo ihan suomen tasoa, nimittäin 40PLN eli noin 13€ vastaanoton hinta. Tässä vaiheessa olo oli jo parempi, ikinä ei oo vaan tainnu oma peti houkutella niin paljon ku nyt teki. Lääkäri oli mukava vanha mies, jolla kasvo mustia karvoja nenästä, enkä puhu nyt viiksistä. Kuunteli pulssin ja hengityksen ja kokeili päätä ku oli kaamee jysäri ja maha oli ihan pullottava kova möykky. Sano että kaikki hyvin nyt ja sille ei olis voinu mitään oikeen tehäkkään ku oli niin äkkinäinen reaktio ruumilita soijaa vastaan. Kirjotti reseptin Zyrtekkiin, ei siis mitään uutta mulle :---D Tajusin kyllä kotonaki ottaa allergialääkettä, en vaan muista monta otin ku sekavuustiloissa vaan kaadoin kädelle purkista ja vettä päälle. Samaten olen nyt kiellossa juoda kraanavettä.

Koordinaattorin kotona oli salmiakkia ja se lähetti ne mulle Veronian matkassa :--------)

Älkää siellä hätäilkö, me täällä pidetään yhtä ja kaikki huolehtii kaikista ja jokainen myös itestään. Täällä jokainen ihminen on luottamuksen arvonen, no siis ainaki tässä talossa ja EVS-yhteisössä mihin kuulun!

Kellään ei oo aikomusta joutua sairaalaan, se ei täällä kannata. Ihan perssiistä. Vielä huonommin asiat ku Suomessa :-D
Näin unta että mun piti avata pankkitili Lukaksen kans ennen ku ne päästi mut sairaalaan. En tottapuhuen ihmettelis.

Juutalaisten Puola

Ookoo.

Tänään lähettiin käymään sitte noin 100km päässä vähän masentelemassa, mentiin nimittäin Auschwitziin visiitille.

Puoli kymmeneltä aamulla treffattiin bussiasemalla seitsemän ihmisen voimin ja just sopivasti bussi lähti kymmenen minuutin odottelun jälkeen. Bussi oli semmonen ihan mini, täynnä sakkia jo valmiiksi ja matkalta poimittiin vielä lisää matkustajia, tais lakipykälät olla vähän toisarvosia, mut hei, maassa maan tavalla eikö niin! No meitsi istu etupenkillä Lukaksen kans (joka on ehottomasti yks mun suosikki-ihmisiä täältä Puolasta!) ja koko matkan puhuttiin sen EVS-vuodesta Saksassa, sen poikaystävästä, siitä kuinka mun mielestä Puola on kaunis maa ja sen mielestä ei, Venäjän oudosta politiikasta ja siitä kuinka NATO on perseestä ja Puola sen kautta Amerikan pieni pelinappula maailmanpolitiikassa. Ja hupsistakeikkaa, oltiin perillä ennen ku kerkesin sanoa ees hokkuspokkus.

Oświęcim on kaupunki, jonka kylkeen Auschwitz rakennettiin, ja jossa oli ennen toista maailmansotaa ja holokaustia maailman suurin prosentuaalinen väkiluku juutalaisia - melkeen 60% ! Vuonna 2000 viimeinen Oświęcimin juutalainen kuopattiin ja muutenki ajanjaksosta hengissä selvis vajaa kourallinen sakkia. Nyt siellä on juutalainen keskus museoineen ja näyttelyineen sekä synagoga sekä kaks EVSläistä töissä!
Ne sitte kerto meille kaikkea, esitteli synagogan, saatiin kokeilla soittaa ainoaa soitinta mitä käytetään synagogassa (sarvesta tehty torvi, sain soimaan!), "lukea" mini-tooraa, kokeilla rukousviittaa ym. Nähtiin jopa oikea, pyhä toora, koskea siihen ei saa kukaan ja ainoa ihminen joka sen voi kaapista ottaa on rabbi. Jos jotakuta kiinnostaa ni yhen tooran kirjottamiseen menee vuosi. Sitte kierreltiin kaupunkia kattelemassa entistä juutalaiskorttelia ja muita juutalaiskohteita ja nähtiin mahtavan kaunis (huomaa ironinen sävy) keskustori sateenkaarineen (kysy neuvostoliittolaiselta arkkitehdiltä ja katso alas).



Auschwitzissähän kävin kesällä -07, mutta jotenki nyt olin ihan eri mielentiloissa, melkeen hysteerisenä enkä voinu mennä katsomaan edes kaikkia näyttelyitä. En ollu ainoa kylläkään, kaikki oli lähes itkun partaalla ja naamat tummina, näki ainaki uusia puolia uusissa ystävissä. Syyksi synkempään mielentilaan voin kertoa sään, vuodenajan ja sen että kesäisin paikka on täynnä turisteja ja sen että satuin olemaan siellä sellaisen ihmisen kanssa, joka olis lähetetty keskitysleirille seksuaalisen suuntaumuksensa takia. Varsinki ku luki lääketieteellisistä testeistä jota siellä tehtiin erityisesti naisilla pisti oikeen vihaksi, iso huone täynnä "leiriläisiltä" takavarikoituja proteeseja sai mut friikkaan ihan täysillä ja kertomus papista joka uhrautu toisen puolesta ja sai kärsiä nälkäkuoleman sai liikuttumaan. Hyisaakeli mikä paikka. Halusin vaan äkkiä kotia syömään Natalian tekemiä tortilloja ku näki kuvia niin mahottoman laihoista ihmisistä. Joskus en vaan tajua mikä saa ihmisen vihaamaan toista niin paljon että pystyy tekemään päätöksen kuka saa elää ja kuka ei ja miten, milloin ja kenen toimesta toisen tulee kuolla. Ja ku kysehän ei ole ainoastaan yhdestä tai kahdesta ihmisestä vaan yli 300'000 ihmistä sai surmansa muutaman vuoden aikana! Mahotonta millanen "tehas" sen on täytyny olla...



Paluumatkalla linja-auto oli ihan normi, mutta pakko sanoa että vähän turhan täynnä sakkia. Istuttiin yhellä penkillä minä, Marco ja joku ihme britti jonka luulin olevan austraalialainen (NO KUULOSTI JA NÄYTTI IHAN!) ja juteltiin parin muun britin kanssa Oktoberfestistä ja maitobaareista. Käytävillä seiso ainaki toistakymmentä ihmistä ku paikkoja ei vaan yksinkertasesti ollu kaikille. Linja-autoasemalta mentiin Lukaksen tykö teelle ja rakastuin sen kämppään ja teehen, jota join ainaki kuus kupillista! Juteltiin siinä sitte niitänäitä, kuunneltiin hyvää musiikkia ja syötiin eväitten jäämiä.
Mut Birkenau pitää käydä tsekkaamassa vielä joskus. Edestakainen bussimatka maksaa sellaset 4€ että ei turhan kallista touhua.
Lähiaikoina Lukas tarjoutu vetään meille pari historiallista kävelykierrosta legendoineen ja faktoineen, toisen vanhaankapunkiin ja toisen juutalaiskortteli-Kazimierziin. Heinäkuussa on kans juutalaisfestarit täällä Krakovassa, jossa on työpajoja mm. yiddishin opetteluun tai opetteleen soittaan klezmer-musiikkia ja vaikka mitä. Kuulemma yks maailman hienoimmista festareista.

Illalla tapasin maailman mahtavimman koordinaattorini Ulan, joka anto uudet rahat uudelle kuukaudelle ja matkalippujen korvaukset joten oon nyt sitte semmoset 1000PLN rikkaampi että huomenna vois ostaa uudet kengät ja viikonlopuks mennä Wroclawiin että repikääpä siitä!



Polvi on auki ja sitä kirvelee ihan vietävästi. Lisäksi mua väsyttää ja huomenna on maanantai ja uus työviikko mut ei kaissiinä, kohta on kumminki taas perjantai!

DO WIDZENIA!
-S

mä oon niin pro

3 x VIIKOSSA SEURAAVAT 6kk ALKAEN MAANANTAINA PUOLAN OPPITUNNIT KRAKOVAN (vissii Uniwersytet Jagelloniga) YLIOPISTOSSA JEEJEE KOHTA OON SUJUVA MULLA ON JO KAKS KIRJAAKI VIELÄ KIELIOPPIKIRJA NIIN OON PROFESSIONAL.

MORO.

pitää vaihtaa sukat, ne haisee pahalle ku kengät kastu syyssateessa.

-S

_the Observers

Kuvitelkaas, ens tiistaina tulee neljä viikkoa siitä ku tulin tänne! Aika on menny ihan hujauksessa, varsinki kuluva viikko, ja huomenna on jo sunnuntai! Tuntuu siltä että ku herää ni kohta on jo pistämässä nukkumaan.
TARVIIN LISÄTUNTEJA AINAKI KAKS JOKAISELLE PÄIVÄLLE!

Täällä on niin paljon ihmisiä joitten kans olla, ja joitaki ei kerkeä nähä ku kerran viikossa.. Läheisimmiks mulle on tullu ihmiset jotka asuu samassa osotteessa ku minäki (kiitos muuten kirjeistä joita on tullu jo kaks!) eikä vaan pelkästään sen takia ku nään niitä luonnollisesti eniten vaan myös siks että niitten kans on helppo olla.
Lisäks on niin mahtavaa ku täällä on ihmisiä joka puolelta maailmaa ja yleisesti ottaen mitä etelämpää, sitä luonnollisempaa toisen ihmisen koskettaminen on. Nyt pitää tällasen 80km napapiiriltä -tytön haistattaa pitkät suomalaiselle perinteiselle mukavuusvälimatkalle ja antaa poskisuukot tsiljoona kertaa joka päivä ja tottua siihen että joku hengittää niskaan. Mullehan tuo passaa mainiosti, tykkään ihmisistä ja rakastan poskipusuja ja tykkään hiplailla toisten tukkaa (Peru-Kenjillä on maailman mahtavin paksu tukka!) ja on kiva ku ihmiset kävelee käsikynkässä ihan vaan siitä syystä ku se sattuu olemaan mukavaa.
Tänään päivällä kierreltiin kaupunkia ja puistoa ottaen kuvia Veronian EVS-blogiin (lukekaa, se kertoo meistä krakovalaisista: http://www.europejskiwolontariusz.blog.pl/) ja käytiin kirjakaupassa, kahvilassa espressolla, silitettiin koiraa ratikassa, meitsi sai hartiahierontaa puistossa, kateltiin ku linnut lensi aurassa etelään, heiteltiin palloja ja paistateltiin päivää, mentiin Tescoon raitiovaunulla numero 18 ja tehtiin yhdessä illallista.
Ystävistä puhuttaessa en voi olla mainitsematta Kubaa. Meillä klikkaa tosi hyvin yhteen ja asia mistä oon iloinnu nyt monta päivää on se että meistä on tullu oikeastikki ystävät vaikka ollaan tunnettu toisemme vasta... no hitto, viikon verran. Maanantaina meillä oli eka puolan oppitunti, ei kylläkään ratikassa, vaan maailman katolla, dach na swiatowy. Mentiin Vistulan rantaan, kiikuttiin korkean muurin päälle oppikirjojen ja kaljojen kans (paikan sääntö nr. 1, pakko juua kalja) ja hämärässä käytiin läpi aakkoset, ja taivuteltiin verbejä: ja lubie, ty libisz, on lubi, my lubimy, wy lubicie, oni lubia. Oltiin katolla joku reilu kaks tuntia, ja saldoks jäi kuitenki vaan neljä verbin taivutusta, tais mennä muuhun höpötykseen koko aika. Käytiin myös viikolla kiipeilemässä ja eilen vähän juhulimassa.
Eiliseks tosiaan ex-vapaaehtoinen Marco oli järjestäny meille uusille ja EVS-ystäville konsertin ja hengailuillan baariin. Katottiin videota viimevuodelta, oli valokuvanäyttely ja sit musisointia, pöydissä oli naposteltavaa. Sitten päädyttiin lopulta Piekny Pies -nimiseen baariin ja omg, törkeenä sakkia, lämpö- ja ilmankosteuslukemat oli jotain Brasilian syvimmän sademetsän luokkaa (ja meitsillä pitkähihanen jes jes) ja outoa saksalais-espanjalaisvaikutteista jytämusaa. Siinä sit sambailtiin menemään pitkälle yöhön asti ja lopulta farkut läpimärkänä hiestä käveltiin kotia. Nyt on kurkku kipeä mut en tuu kipeäks ku en aio enkä halua.

Huomenaamulla meen kirppumarkkinoille Anjan kans. Tartten myös uudet kengät ennen ku pohjat tipahtaa irti. Haluan pyörän.

Krakovalle on helppo menettää päänsä (oon jo) ja sydämen menettäminenkään ei oo kovin vaikeaa, tää kapunki pitää niin tiukassa otteessa eikä oo hellittäny kertaakaan kuukauden aikana. Mun koti on maailman kaunein paikka.

Täällä ei voi ikinä olla yksinäinen, Krakova on aina ystävällinen ja lohduttava, kaupunki jossa kukaan ei tartte parisuhteita.


Kuulette taatusti pian taas meitsistä!
MISS U ALL :-----)

xoxo
-S

Mikä nimi - mikä naama. Kuka soittaa?

Eli on lokakuu ja kaikki loputkin vapaaehtoiset on nyt Krakovassa. Nyt sitte kaikki käynnistyy oikeen tohinalla.

Perjantaina oli tapaaminen niin kutsuttujen EVS-ystävien kanssa. Jokaiselle vapaaehtoselle on hankittu yks paikallinen ystävä, jonka tehtävänä on sitte olla vähän mentori ja ystävä sekä samalla puolan kielen ja kulttuurin opettaja. Mun kaverina on mukavan olonen heppu nimeltä Kuba. 20-vuotias lentopallon pelaaja ja se opiskelee "European studies" kauppakorkeassa. Se tykkää kans ratsastamisesta (poika joka ratsastaa OMG!) ja kiipeilystä ni ehkä me mennään joskus ratsastaan! Sitte se antaa mulle puolalaisia elokuvia lainaan ja vaihdossa meikä antaa sille suomalaisia mitä mulla nyt sattuu oleen matkassa. Meillä tuli puhetta suosikkipaikoista Krakovassa ja mun suosikki on ehottomasti raitiovaunu nr. 22 niin päätettiin sitte treffata maanantaina puolan oppitunnin merkeissä siellä :----D
Nuista oppitunneista... Meillähän piti tän EVS-ystävän lisäks puolan opettajana olla yliopisto kerran viikossa, MUTTA... Nyt me ollaan tosi huono-onnisia (johtuu siitä että mie oon täällä) niin sillon ku saatiin rahotus EU:lta tähän projektiin luonnollisesti euroissa niin zlotyn kurssi sattu olemaan alhaisimmillaan mitä meän koordinaattorit on ikinä nähny. Viimevuonna 1€ oli 3,70zl ja tänä vuonna se on vaan 3,10zl. Pienissä summissahan tuo ei oo niin hirveästi mutta sitte ku lähtee ajattelemaan että meitä on täällä reilu 10 ja laskee kaikkien projekteihin varatut rahat niin kylläpä siinä ihan mukavasti zloteja haihtuu ilmaan. Nyt on STRIM:issä tarkat laskelmat että mihin rahat menee. Eli ainaki yliopistokurssi on peruttu. Ja ehkä myös keväälle suunniteltu viikonloppureissu maalle kaikkien vapaaehtosten ja EVS-ystävien kanssa. Voihan perse.

Perjantaina tutustuin niin moneen uuteen ihmiseen ja sain niin monta uutta puhelinnumeroa kännykkäänki enkä oo aivan varma että mikä nimi - mikä naama. Hups. :-D
Eilen illalla tehtiin illallista täällä meän vapaaehtosten talossa ja Daniel (GER), Marco (ITA) ja Kenji (alkujaan Perusta, muutti 6v sitte Espanjaan) tuli tänne syömään meän kans. Tänne tosiaan muutti pari päivää sitte lisää EVSläisiä Ranskasta, Espanjasta ja Saksasta, kuukauden päästä tulee vielä tyttö Ecuadorista.
Meikällä on kohta niin laajan kansainväliset verkostot että menee pää sekasin.

Mut se on moro, lähen lenkille kauniin Vistula-joen törmille!

-S

MEIKÄLLÄ ON ELÄMÄ!

Oon tässä viettäny, no, en nyt tiiä miksi tätä kutsuis. Uutta elämää? Sen voin kertoa että aika makealta maistuu.

Ensinäki, viimeinen lintu pääsi vihdoin lentään kotipestästä. Tuntuu hyvältä että on oma luukku ilman .com:ia. No on mulla kyllä seki, itseasiassa kaks. Mut niitten hankkiminen ei ollu mitään verrattuna tähän. Kävin tänään Tescossa aikani kuluksi vähän kattelemassa että minkälainen kauppa se on. No siis hypermarketti joo mutta halusin vähän verrata hintoja siihen kauppan mikä on keskustassa. Ja se mikä muuten on kummaa on se että esim H&M:n vaatteet on kalliimpiatäällä! Esim. jos Suomessa joku maksais 9,90€ niin täällä se on sen 12€. Mut ruoka on halvempaa. Pitää tässä joskus käydä ostaan mango, ananas sun muita hedelmiä tuolta Tescosta (auki 24/7) ku on niin halpaa, kokonainen ananas on 1€ uu jea! No niin tein taas sussut ja ajatus lähti menemään siihen suuntaan mihin ei pitäny, eli Tescossa hiplailin kaikkea kivaa esim pyykkikoria ku nyt likapyykki kerääntyy muovipussiin. Sit kaikkea tuommosta kotikamaa AH ihanaa. No emminä kumminkaan muuta ostanu ku kynttilän ja suitsukkeita, ei raski, ei viitti.
Koordinaattori kerto ostaneensa meille tänne asuntoon viherkasvin, kuinka huomaavaista :)

Nii joo, tuo tämän vapaaehtoistalon johtaja sano tänään että tänne muuttaa nyt kuun alussa 4 muuta vapaaehtosta joten se aikoo rakentaa meille asukkaille ikioman keittiön! Nyt alakerran keittiö jaetaan tuon toimiston ja kaikkien niitten heppujen kanssa, jääkaappi on esim ihan täyteen ahettu eikä kuivaruoalle oo minkään näköstä paikkaa what so ever. Mulla on ne vaatekaapissa :-D

Oon ihan onnessani tehny kaikkea turistijuttuja, esim. kierrelly juutalaiskortteli Kazimierzia ja vanhaakaupunkia ottaen valokuvia ku mikäki korealainen. Harmittavasti missasin vaan semmosen kävelyretken ku satuin nyt vaan vaihteeks nukkuun pikkusen liian pitkään. Kaupunki on täynnä ihania yksityiskohtia, jotka huomaa vain kun ajankanssa tutkailee ympäristöään. Rapaukset lohkeilevat seiniltä, vanhat tiilet kuultaa maalin alta, Marian patsas, hyasintteja ikkunalaudalla, pullistuneet katukyltit, raitiovaunujen kolina. Ihmiset on niin huolellisesti pukeutuneita. Aurinko paistoi, olin ulkona t-paita päällä klo 18 asti, kävin lenkillä Vistula joenvartta pitkin ja söin kasvisravintolassa pierogeja (I <3 PIEROGI) sekä papusalaattia ja illalla menin leffaan katsomaan 12 lyhytelokuvaa.

Sori, kävin hoiteleen kaks strutsin munan kokosta hämähäkkiä pois päiviltä.

Torstaina tutustun paikalliseen Jakubiin, joka vie mut kiipeilemään. Samana iltana on myös Bonobon konsertti liittyen Off Camera -festivaaliin, joka on vaihtoehtomusiikkiin ja -elokuviin erikoistuva festivaali. Perjantaina on kokous kaikkien STRIM-organisaation vapaaehtosten kanssa ja sinne tulee myös kaikkien EVS-ystävät. Tuntuu että tästä se vasta käynnistyy tää elämä täällä Krakovassa enkä oikeen jaksais oottaa edes!

Nyt meen tekeen itapalaa ja sitte katon Ashes to ashesin uuden jakson Subin nettiteeveestä (mainos) ja alan koisia!

C U SOON,
susanna

PS. Haluan pyörän!

PPS. Saatoin ehkä liioitella hämähäkkien kokoa... Mut aika vähän vaan!

Valmennusta & verkostoitumista Varsovassa

Lauantai ja kello melkeen kaks, ulkona paistaa aurinko, mutta meitsi vaan löhöää sängyssä ja dataa. Kerranki saa vaan kölliä kaikessa rauhassa ku Vaidaki on Gorlizassa viikonlopun. Ja kaiken lisäks oon ihan poikki ku meni vähän myöhään eilenillalla kaupungilla. Tarkotuksena oli puhtaasti vaan mennä katteleen iltaelämää ja ottaan valokuvia, joita voisin sitte lähetellä ku kaikki niin kovasti niitä pyytelee. MUTTA satuin soittaan koordinaattorilleni ja uteleen että mitkä ovat illan suunnitelmat ja siinähän sitte nähtiin ja sen kaveriki (joka on tehny EVSn Suomessa!) tuli mukaan ja mentiin koko yöks tanssiin homobaariin ja sinne jopa kysyttiin paperit mikä on hyvinhyvinhyvinhyvin ainutlaatusta Puolassa! Tällä on parempi jos aikoo olla puolenyön jälkeen vielä kaupungilla ni on sitte kans kunnolla, yöbussit kulkee harvassa ja kävelyä päälle, mutta jos oottaa viiteen ni pääsee melkeen kotiovelle asti! Bileet.

No kuitenki, tarkotuksenahan oli puhua tuosta tulovalmennuksesta.

Elikkäs joo. Tasan viikko sitten melkeenpä minuutilleen saavuin hostelli Agrykolaan Varsovaan. Meitä oli 23 juuri Puolaan saapunutta ja joukoon mahtu vaikka minkä näköstä ihmistä Armeniasta Ruotsiin ja Ranskasta Ukrainaan. Ite valmennusvalmennus oli aika turhaa sillä Suomessa ennen lähtöä info oli niin kattava, mutta tärkeintähän tuossa oli verkostoituminen. Nyt olis niiiiin monta kiinnostavaa paikkaa Puolassa, missä olis kiva käydä kuhan vaan rahat ja aika riittäis. Ja vuoden päästä ympäri Eurooppaa! Erityisesti ranskalaisista tuli mulle tosi läheisiä - enkä nyt puhu perunoista anteeks vaan.
Valmentajat käytti todella monipuolisesti erilaisia tapoja työskennellä: käytiin ryhmissä tutkimassa Varsovaa, näyteltiin, työskenneltiin yksin/pareittain/ryhmissä/yhdessä, kulttuurien vaihtoa, leikittiin... Käytiin myös Puolan parlamenttiin tutustumassa ja maanantaina meille järjestettiin "ylläri-illallinen" ravintolaan ja saatiinki hullnua kaikkea hyvää ruokaa ja puolalainen kansantanssiryhmä kävi esiintymässä, päästiin myös testaamaan vähän omia tanssitaitojamme ja kuinka ruoskaa kuuluu heiluttaa, herra Makedonia voitti kisan siltä saralta. Balkanilaiset...

Meillä oli paljon vapaa-aikaa, joten päästiin tutustumaan Varsovaan itsenäisesti. Käytiin porukalla jäätelöllä ravintolassa ja vanhassakaupungissa, kuuluisassa kirjakauppakahvilassa, oluella, museossa ja pyörittiin vaan yleisesti superlaajassa metroverkostossa (yks linja OMG!) ja käveltiin ympäriinsä. Mun Varsova-viha muuttu Varsova-tykkäykseksi, sillä tällä kertaa kaupunki oli ystävällisempi eikä niin kova. Ruma se on silti. :--D

Ihmiset oli ihania ja avoimia, viis päivää vaan ei mitenkään riitä tutustumaan 22 ihmiseen kunnolla, joten joittenki osalta se jäi vaan pintariipaisuksi. Mutta saatiinpa siellä aikaan jo EVS-romanssikin italialaisen ja itävaltalaisen välille. AWWWWWW. Kaikki on silti tervetulleita käymään mun luona Krakovassa, kaikki sieltä Suomestaki!

Nyt ulos! Siellä on +15'C ja aurinko porottaa, ei tartte takkia pistää päälle! Vois ostaa uudet kengät.

Susanna

PS. LISÄÄ KUVIA:
http://picasaweb.google.com/pellergino/OnArrivalTraining?authkey=4fYZXzcsSsM

Krakova on meitsin suosikki tulkaa tänne

Dzien dobry!
Nazywam sie Susanna.
Jestem z Finlandii.
Mam dwadziescia lat.
Lubie lody.
Nie mówie po Polsku.
Czy mówisz po Finski?
Milo mi!

Eli minä lyhyesti.

Huomenna pitää esitellä itteni töissä lapsille, tuossa meitsin puhe APUA. E niillä kyllä ole siellä mitään yläikärajaa, vanhimmat on kuulemma parikymppisiä.

Eli mun töistä vähäsen. Täydellinen työnkuva ja mitä tulele todellisuudessa olemaan on vielä hieman hämäränpeitossa. Pomon tapasin tänään ja vaikuttaa tosi mukavalta mieheltä, puhuu puolaa vaan niin pirun nopeaa että tuunkohan koskaan ymmärtään sanaakaan sen jutuista :-D
Työpaikka on siis semmonen iltapäiväkerhon tapanen ALF Club Krakovan kaukaisimmassa lähiössä, toisella puolella ei oo ku törkeen suuri pelto ja metikköä. Sitä metsää ne kuitenki käyttää tosi paljon hyväksi, mikä on hieno juttu. Työaika meillä vapaaehtosilla on 11:30-17:00, joka sisältää tunnin tietokoneluokassa oloa, tunnin kädentaitohuoneessa oloa ja loput on sitte sellaista yleistä hengailua siellä missä tekee mieli sekä ruoanlaittoa kello kolmeksi. Tilat on tosi pienet ja ahtaat, joka neliömetri on kyllä tehokkaasti käytössä ja kaikki mitä paikassa on on tullu lahjotuksina mistä nyt onkaan. Suolatikkuja siellä pursus joka kaappi ja pöydänalunen :------D Repeilin siellä vaan niille ku aina ku kääns pään oli tikkuja pinossa. Krakovan kunta maksaa ainoastaa paikan sähkön ja lämmityksen sekä kahen vakituisen (ja ainoan) työntekijän palkat, kaikki muu pitää hoitaa ruinaamalla eri paikoista. Siitä johtuen lasten ja työntekijöiden pitää hoitaa ite kokkailut ja siivoilut.
Lapsia ja nuoria, vai olisko helpompi sanoa "asiakkaita", paikassa käy päivittäin noin 20, mutta listoilla niillä on jopa 120! Paikan syrjäsen sijainnin takia tuo on aikalailla ainoaa aktiviteettia eikä peheillä ole aikaa tai rahaa käyttää jälkikasvua keskustassa. Kuulemma myös lasten vanhempien keskuudessa alkoholismi on ihan järkyttävän korkeissa luvuissa. Siitäpä johtuen lapset on kasvatettu aika "vapaasti", jos ollenkaan, joten rasavillejä pitäis löytyä. Kuulemma niillä on tapana tulla vapaaehtosen luokse, lausahtaa joku puolan perkele ja juosta pakoon muitten lasten revetessä ympärillä nauraan. No siinäpä opin parhaat ja tärkeimmät puolan sanat. KIITOS JO ETUKÄTEEN.
Viikon päästä torstaina pitää esitellä itteni sitte vielä lasten vanhemmille, jotka saapuu paikalle sillä silloin meillä on ruoka-avun jakoilta. Alueen köyhimmille perheille lapset kokoaa pussiin suolatikkuja (:------D) sun muuta lahjoitettua ruokaa. Joskus viikonloppuisin järjestetään mehukestit yhdessä muiden Krakovan alueen iltapäiväkerhojen kans yhteisesti.

Olipas siinä taas. Jos totta puhutaan, niin en malta oottaa että pääsee alottaan työt. Paikka vaikuttaa hyvin lupaavalta eikä siellä ollu ees kylmä!

--------

Sitten muuta höpötystä.

Asunto ei järjestynykään siten miten aluks oli suunniteltu sillä sinne tuli remontti. OSOTE ON KUITENKI SE MINKÄ TEILLE OON JO ANTANU! Tää paikka mihin meät nyt majotettiin ei oo ihan keskustassa mutta ei kyllä kaukanakaan siitä. 10min menee bussilla, joita menee tuosta 200m päästä joku neljä kertaa tunnissa. Töihin sama juttu eikä tartte ees bussi vaihtaa! ALF club on itseasiassa samalla kadulla ku asuntoki! Tää on semmonen Krakovan vapaaehtoisten oma talo, tällä hetkellä täällä asuu mun kämppis-kollega Vaida Liettuasta ja japanilainen... no en muista nimeä. Talon alakerrassa toimii joku lähetystyön tapaisen organisaation toimisto, siks täällä on vissii pari ristiäki ja Mariaa seinillä. MUT MEIKÄ RAKASTAA TÄTÄ KEITTIÖ/HENGAILUTILAA! Täällä on tämmönen Afrikkalaisvaikutteinen sisustus ja kaikki keittiönkaapit ja kaikki on puun väristä. Ulkona on muuten pari ambomaan majaaki :-------D Ei pitäis Afrikan vierailla tulla koti-ikävä ihan heti, voi mennä lehmänlantamökkiin nukkuun ihan millon vaan.
Huoneen tosiaan jaan Vaidan kans, mikä ei haittaa yhtään ku se on niin tilava ja Vaida todella mukava. Tulee vähän meikän Ninnu mieleen. Ja sillä on kaiken lisäks krakovalainen poikaystävä ja se on sen tykönä varmaan viikonloput.
Sisustin huonetta vähän tänään (ja siivosin!) ku löysin kivan päiväpeitteen ja pistin kuvia seinälle.

Huomenna pitää kysyä vielä:
- patteria
- langattoman salasanaa
- kuivaustelinettä
- ja mitä tapahtuu jos hukkaan avaimen JOTA EI TUU KUMMINKAAN KÄYMÄÄN EI IKINÄ SE OLIS JO LIIAN NOLOA!

Kuullaan taas, ens kerralla kirjotan kuinka ihana Krakova on ja kuin mielenkiintosta on asioida kaupassa sanakirjan kanssa ja puhua puolaa!

Susanna

Dzien dobry, przyjacieli (itse- ja todennäköisesti väärinopittua monikon taivuttelua) !

Tämä tulee nyt viiveellä sillä OLEN JO KRAKOVASSA (!!!) nettiyhteyden puutteiden vuoksi. Huomenna sit varmaan voin päivitellä kuulumisia täältä.

- - - - -

No niin ja nyt alkaa jännittää taas jo hieman enemmän, KÄÄK. Junan lähtöön on tasan se kaksi tuntia, elovenat ja chiquitat repussa ja läppäri latautumassa. Rinkan uudelleenpakkauksen jälkeen lopulliseksi painoksi tuli 19kg, lisäksi läppärilaukku ja repussa jotain pientä lukemista (Täällä pohjan tähden alla, pientä ja kevyttä siis) sekä sanakirja. Suosikkityttö tuli meille koulun jälkeen viimeistä kertaa ja mentiinki porukalla vielä herkuttelemaan pitsalla ja hampurilaisilla.

Läksiäiset/synttärit oli mahtavat. Parin ihmisen puuttuminen jäi vähän kaivelemaan (oli meitä silti 16!), mutta olin kyllä mielissäni ihan koko illan. Sepon iltasadut, Vegan kans tehty kepponen Jesselle, seuraavan päivän hengailut. Lähteminen on ihanaa, mutta hyvästejä sanoessa on kyyneliä hankala niellä, ku ne tuuppaa väkisinki tulemaan silmiin, tänne Suomeen jää kuitenki niin monta maailman ihaninta ihmistä: Hömppä-Hanna, Ninnu, Samulit, NikkeT, Venla, Väne, Tajunnanräjäyttäjä-Seppo. No ehkä äitiki saattaa joskus mielessä kävästä. Mut ehkä vaan ehkä.

Ja eihän mun kauaa ikävöidä tartte ku kaikkihan tulee mua sinne kattoon! Siinä vaiheessa oon jo Krakovan asiantuntija ja tiedän kaikki parhaat undergroundmestat ja makeimmat kuppilat. Enkä nolostuta itseäni eksymällä omassa kotikaupungissani. Eli parasta tulla vasta ens kesänä :--------D

Tauko.

Pikajuna nro 866, vaunu 57, ylävuode 30, nainen.

”Kämppäkaverit” on jossain omilla teillään, missä lie ravintolavaunussa mitä lie kaljaa juomassa. Niitten kamppeista ja kirjallisuudesta päätellen ovat olleet luonnossa Lapissa. Konnarin avatessa ovea pölähti ilmaan semmonen ihana savun ja makuupussin tuoksu täältä hytistä, MEIKÄKI HALUU! Mut eka pitää vissiin hoitaa tuo Krakova pois alta :--)

Kello ei oo ees yheksää ja järkyttävä väsy päällä. Viimeyönä nukuin sen 13h tauotta ja koko päivän tuntunu että pitäis nukkua se seuraavat 13 että sais univelat pois alta. Käskin iskän soittaa aamulla kuudelta meitsille herätyskellon lisukkeeksi. Huomisesta taitaa tulla aika seikkailutäyteinen päivä ku pääsee tuon turkasen painavan laukun kans riehumaan ympäriinsä. SCORE.

PS. Juuri mentiin Tuiran talojen ohitse ja tuli Ninnu-ikävä.

Tauko.

Otetaan minä - supernukkuja, kaikkien aikojen mukavin sänky, junan unettavan tasainen jyrinä ja tuudittava heilunta, univelat ja seuraavan aamun lento Puolaan. Eihän siitä nukkumisesta tule mitään...

Do widzenia!

Susanna

ps. Krakovan järjestön nettisivut jos kiinnostaa on http://strim.org.pl/

Yölliset fiilikset kuumehoureissa

Olo on mitä mahtavin, korkea matkakuume (ainakin se +39.2'C) ei syö naista, vaan ennemminkin päinvastoin. Tänään sain vihdoin hankittua liput ja alustavan ja todennäköisesti pitävän suunnitelman mukaan otan maanantaina 15. syyskuuta yöjunan illalla Kemistä Helsinkiin MAKUUPAIKALLA (jes pääsee taas nukkumaan maailman parhaat yöunet) ja sitten aamusta olis Blue1sen lento klo 8:30 Varsovaan. Jos sieltä sitte hyppäis johonki intersityyn ja hurauttais kolmessa tunnissa raiteita pitkin Krakóvaan. Sitte siinä onki loppupäivä aikaa hommata kuukausikorttia julkisiin ja puhelinliittymää ja pedata sänkyä ja tutustua koordinaattoriin ja mentoriin ja jospa liettualainen vai oliko se latvialainen Vaida olis jo paikanpäällä. Ilmeisesti myös kolmas kämppiksemme Georgiasta, Irakli, pääsee tulemaan kaikesta huolimatta. Pitääki muistaa käydä ottamassa parit passikuvat bussikorttia varten. Pariin paikalliseen oon jo saanu yhteyden hospitalityclubin kautta: Agnieszka olis jo innoissaan näyttämässä mulle kaupunkia ja viemässä parhaisiin baareihin ja keikoille, Jakub taas lähtee viemään mua ilmeisesti kiipeilemään! Ja joku puolalainen vaihto-opiskelijanainen oli käyny myymässä askartelutuotoksiaan meän etuovella ja äitihän oli alkanu meikästä puhumaan sille niin siinä on jo taas yks kontakti lisää! Sain siltä mm. tietoa että mistä saa parhaan kirjan puolan opetteluun (4€!). Oon kyllä yrittäny huikeasti jo treenata netin kautta, sanakirjan kans tärkeimpiä sanoja opettelemalla, kirjottamalla, piirtämällä ja CD-ROM-pelillä. Vitsi CD-ROM mikä seki on? Joskus pelannu Sims puistoa tai jottai :----D

Nyt iski karmaiseva väsymys ja ilta meni taas pitkäksi, vähän just sitä mitä en suunnitellu.

"Mitähän sitä pakkais matkaan?"

Nuku, Sussu, NUKU!

"Mitähän musiikkia pitäis vielä hankkia?"

NUKU!

"Tai leffoja..."

N-U-K-U J-O!

"Millanen meikän sänky tulee olemaan siellä? Onkohan ikkunassa pimentävät verhot? Entä onkohan tyynyt ihan lätyt?"

ZZZZzzz...

"Pitää muistaa syyä lohta ja ruisleipää ja karjalanpiirakoita ja pinaattilättyjä ja piimää ennen ku lähtee."

Luovutan, nukkuminen on nykyään turhan hankalaa.

Dobranoc vaan teille kaikille, meikäki kokeilee jos ei ala taas kuvitteleen tulevaa.